Pohojalaasten Lupi kokoaa pääkaupunkiseutulaiset

Pohjalainen veri on niin väkevää, ettei se haalistu, vaikka asuisi vuosikymmeniä muualla.

 

Tämä tuntemus oli mielessä, kun tuottaja Esa Niemisen, toimitusjohtaja Martti Tyynismaan ja näyttelijä Oskari Katajiston kanssa perustimme viitisen vuotta sitten Pohojalaasten Lupin.

Lupi kokoaa säännöllisesti yhteen Vaasan vaalipiirin alueella syntyneitä, pääkaupunkiseudulla asuvia ihmisiä. Jäseniä on tällä hetkellä lähes 900. Lupin ylevä tavoite on edistää ihmisten hyvää elämää lakeuksilla. Käytännössä se tarkoittaa tiedonvälistystä ja markkinointiapua sekä maakuntien konkreettisten hankkeiden edistämistä. 

 

Tärkeää on myös verkottuminen, pohjalaisen on aina hyvä tehdä yhteistyötä toisen pohjalaisen kanssa.

Lupi järjestää vuodessa pari suurta tilaisuutta ja muutaman pienemmän. Lisäksi on yrityskäyntejä sinne, missä vetäjinä on pohjalaissyntyisiä. Sekä sisäpiiriseminaareja, jossa saman alan pohjalaissyntyiset kohtaavat.

Usein tilaisuuksia isännöivät pohjalaistahot, jotka näin saavat tilaisuuden kertoa alueensa, kaupunkinsa tai yrityksensä asioista pääkaupungin pohjalaisille.

Ilmajoen musiikkijuhlat, maakuntaliitot, isot kaupungit ja Kurikka, Komiat, lehtiyhtiöt ja Atria ovat käyneet esittäytymässä. Poliitikoista ovat olleet mukana  Mari Kiviniemi, Jutta Urpilainen ja Paula Risikko sekä iso joukko muita vaalipiirin kansanedustajia. Talouselämän kuulumisia ovat tilaisuuksissa kertoneet mm. Matti Alahuhta, Sixten Korkman, Esko Aho, Antti Suvanto, Veli-Matti Mattila ja Tapio Kuula. Vauhtia tilaisuuksiin antavat pohjalaissyntyiset taiteilijat ja kirjailijat. On nähty niin Duudsoneita kuin kuultu Antti Tuuriakin.

Tieto- ja kulttuuriannin lisäksi tapahtumat ovat monille tärkeitä, koska niissä voi puhua pohjanmaan murretta ja tavata entisiä koulukavereita.

Vuoden vaihteessa Lupin vetäjissä tapahtui nuorennus. Puheenjohtajaksi tuli kurikkalaissyntyinen Leena Krekola.

Levittäkää sanaa Pohojalaasten Lupista ja kehottakaa väkeä tulemaan mukaan toimintaan. Lisätietoja saa ja liittymiskanavana toimii www.pohojalaastenlupi.fi

Marjo Timonen

Tieto- ja viestintäjohtaja

(Aiempi urheiluseura Kurikan Ryhti)

Elintarviketalous – arvoketjusta riittää elinvoimaa Etelä-Pohjanmaalle tulevaisuudessakin

Tulevaisuuden ennustamisessa yksi varmimpia asioita on, että ihmiset syövät ja juovat tulevaisuudessa.  Ruoan kysyntä lisääntyy kaiken aikaa.

Osaamisella, innovaatioilla sekä yrittäjyydellä on aina luotu tulevaisuuden kehitys.  Nykyajan elämänmenossa elinkaaret eri asioissa ovat lyhentyneet.   Keskeinen ongelma on tunnistaa tuotannon, tuotekehityksen, palvelumallin, asiakaskäyttäytymisen, jne muuttuminen.

Elinkaaren loppuminen edellyttää rakenteellista uudistumista.  Rakenteellisen uudistamisen läpivienti on yleensä hidasta.  Innovaattorit, rakenteellisten uudistusten tekijät (monen mielestä saneeraajat) ja varhaiset oivaltajat eivät usein ole kansan suosikkeja.   Mutta näitä entreprenöörejä aina tarvitaan.

Etelä-Pohjanmaan kehityksessä alueen ihmisten elämänlaadun ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja parantamiseksi on suuria mahdollisuuksia.  Haastan alueella olevia yrityksiä, yrittäjiä, kuntia, oppilaitoksia, ym toimijoita asettamaan muutaman kestoaiheen strategisen kehittämisen, innovaatioiden löytämisen sekä yrittäjyyden aktivoimiseksi:

1.      Yhteisöissä arvioidaan säännöllisesti ja kriittisesti käyttämättä jääneet tai jätetyt mahdollisuudet ja rohkeasti asetetaan käyttämättä jääneille mahdollisuuksille tavoitteet sekä kehitystoimenpiteet.

2.      Innovaatiotoiminta (T&K) on hallituksissa ja johtoryhmissä säännöllisesti keskusteltu ja arvioitu asia.

3.      Etelä-Pohjanmaan kaikki yli 10 henkilöä työllistävät yritykset solmivat liiketoiminnalleen parhaiten sopivan oppilaitoksen kanssa yhteistyösopimuksen, johon kirjataan yhteistyön sisältö, vuorovaikutus, yhteyshenkilöt sekä tavoitteet yhteistyölle.   Erityisesti kannustan huomioimaan Seinäjoen Ammattikorkeakoulun, EPANET-professuuriverkoston, Foodwestin, Vaasan Yliopiston sekä Sedun yksiköt yhteistyösopimuksia arvioitaessa. 

Tulevaisuus on kiinni yksilöistä, yhteistyöstä, uskosta innovaatiomahdollisuuksiin sekä vahvasta tunnesiteestä tekemiseen ja kehitykseen.    Pääoma ja resurssit kyllä löytävät paikalle, kun on hyvät suunnitelmat.

 

Kalle Lähdesmäki 

Toimitusjohtaja, Kauppaneuvos 

Minimani Yhtiöt 

Kilpailu ja Pohjanmaa

Yritykset kilpailevat markkinaosuuksista. Tämä kilpailu on sellaisenaan nollasummapeliä, yhden voitto on toisen tappio. Yritysten välisen kilpailun yhteiskunnallinen hyöty on välillinen. Kilpailu lisää tehokkuutta ja innovaatioita, joista tuotteiden ja palveluiden käyttäjät hyötyvät halvempina hintoina ja parempana laatuna.

Myös alueiden välisessä kilpailussa on joskus nollasummapelin piirteitä. Esimerkiksi maakunnat koettavat houkutella valtiota ja yrityksiä sijoittamaan toimintojaan omalle alueelleen. Tällöin ne ovat pois jostakin muualta. Mutta alueiden kilpailu on voittopuolisesti plussummapeliä. Tuotannon ja työllisyyden kasvu säteilee sekä lopputuotteiden että välituotteiden kysyntänä muille alueille. Myös panostukset infrastruktuuriin hyödyttävät usein läheisiä alueita, esimerkiksi kun liikenneyhteydet paranevat. Hyötyjen läikkyminen muille alueille on todennäköisempää silloin kun alueet ovat lähekkäin tai niillä on muutoin vahvoja kytkentöjä.

Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa ovat mitä suurimmassa määrin alueita, jotka hyötyvät toistensa menestyksestä. Hyöty ei tule vain siitä, että seinäjokelaiset käyvät joskus Vaasan Tropiclandiassa tai vaasalainen yritys käyttää seinäjokelaista alihankkijaa. Tärkeä seikka on myös, että kauempaa katsoen nämä maakunnat ovat samaa brändiä.  Maakuntiin ja niiden väkeen liitetään lähes poikkeuksetta mielikuvat yritteliäisyydestä, vahvasta luottamuksesta omiin kykyihin, rohkeudesta ottaa haasteita vastaan ja myös turhan vaatimattomuuden puutteesta. Jos yksi maakunnista menestyy, se välittää samalla kuvaa siitä, että pohjalaisilla resepteillä voi menestyä laajemminkin.

Alueet, jotka kykenevät nopeasti sopeutumaan uusiin tilanteisiin ja käyttämään uudet mahdollisuudet hyväksi menestyvät jatkuvan rakennemuutoksen maailmassa. Tällaisissa oloissa em. kulttuuripiirteet ovat vahvuus, mutta eivät välttämättä riitä. Väestöpohjan pienuus on Pohjanmaan maakuntien kiistaton haitta ja sijaintikin asettaa omat haasteensa. 

Tämän vuoksi on olennaista, että Pohjanmaan maakunnat puhaltavat yhteen hiileen. Professori Hannu Katajamäki on erinomaisen oikeassa korostaessaan Vaasan ja Seinäjoen synergioita. Näiden kaupunkien ja ympäröivien maakuntien elinkeinorakenteet täydentävät toisiaan. Kaksi kaupunkia ei kuitenkaan ole koko Pohjanmaa. Yhtä ja toista kiinnostavaa toimintaa on keskuskaupunkien ulkopuolellakin. Verkottuminen on tärkeää. Tämä koskee niin yrityksiä kuin julkisenkin sektorin toimijoita. Rajallista energiaa ei kannata käyttää keskinäiseen vääntöön. 

Kaltaiselleni sudeettipohjalaiselle on aina mukava huomata, kun pohjalaiset menestyvät, olkoon kyse taloudesta, kulttuurista tai urheilusta. Suurta väliä ei ole, onko kyse SPV:stä, Tiikereistä tai Karhusta. No, joo, myönnettäköön, etten oikein pysty innostumaan Kossun voitosta jos Veto häviää. 

 Vesa Vihriälä
ETLA:n toimistusjohtaja

Kasvuenergiaa

Metsien miehenä olen monesti istunut kannonpäässä hirvipassissa taikka metsätöiden välissä evästauolla - ajatuksella on ollut aikaa liidellä.

Monta kertaa on tullut puntaroitua kotikunnan ja kotimaakunnan tulevaisuutta. Meneillään oleva kuntarakenneuudistus tuskin sivuuttaa vanhaa Järviseutuakaan jälkiä jättämättä – puhumattakaan maakunnasta. Hallintovaliokunnan pöydän ääressä pääsee aitiopaikalta seuraamaan uudistuksen vaiheita ja osallistumaan keskusteluun, mutta lopullisen päätöksen tekee tietenkin ministeri Virkkunen.

Kävi uudistuksessa kuinka tahansa, niin lakeuden kansa asuu ja uurastaa uudistuksen jälkeenkin omilla synnyinsijoillaan, hoitaa pikkuasiansa omassa kirkonkylässään ja isommat asiat Seinäjoella. Aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Talvella on lakeuden pelloilla lunta ja keväällä vettä – näitä asioita tuskin Virkkunenkaan voi muuttaa.

Eteläpohjanmaata pidetään yrittävän kansan maakuntana ja lakeuden asukkaita yrittäjä- ja joskus myös kilpailuhenkisinä. Jos naapuri pärijää, niin pärijään minäki ja vielä pikkuusen paremmin. Jos se on siitä kiinni niin herätään varahimmin ja pannaan maate pikkuusen myöhemmin mutta se on tärkijää notta tuppi heiluu koko ajan.

Kun tuppi heiluu, niin tulosta syntyy.

Maakuntakeskuksemme Seinäjoki on yksi maamme nopeimmin kasvavista kaupungeista. Mikäs on kasvaessa kun on elävä ja yrittävä maakunta ympärillä. Maakuntakeskus on kuin parhaassa kasvussaan oleva puu, joka levittää ja vahvistaa juuriaan muhevassa mullassa, asettuu yhä tukevammin, ottaa alansa ja sijansa ja kurkottaa latvaansa yhä korkeammalle jotta voi kilpailla auringon valosta tasaväkisesti muiden puiden kanssa.

Maakuntakeskuksemme kilpailee asukkaista, työntekijöistä, työpaikoista ja valtionhallinnon palveluista muiden maakuntakeskusten ja etelän suurien kaupunkien kanssa. Maakuntakeskuksen ja puun kasvu jatkuu niin kauan kun ympärillä on elävä ja elinvoimainen maakunta, taikka mustaa ja muhevaa multaa. Jos maakuntakeskus ahneuksissaan kasvattaa itseään yli äyräiden, imee se samalla kaiken ravinnon ja elinvoiman ympärillään olevasta maakunnasta ja alkaa näivettää itseään. Samoin käy elävälle ja liian elinvoimaiselle puulle.

Ensimmäisiä merkkejä liian kovasta kasvusta ja jonkinmoisesta ahneudesta on jo ilmassa. Tuomarniemen metsäoppilaitoksen AMK: linjan oppilaspaikkojen ja Kauhajoen restonomiopiskelijoiden aloituspaikkojen siirto Seinäjoelle oli perin erikoinen veto. Aikaisemmin siirtyi Seinäjoelle tradenomikoulutus Kauhavalta.

Nyt meneillään olevassa toisen asteen oppilaspaikkojen leikkausliikkeessä näyttää olevan samankaltaisia piirteitä. Järviseudun koulutuskuntayhtymästä ollaan vähentämässä yli 30 % aloituspaikoista, vaikka JAMI on jo vapaaehtoisesti luovuttanut 66 paikkaa Seinäjoen koulutuskuntayhtymälle lähihoitajakoulutuksen järjestämiseen. Toki aloituspaikkoja vähennetään myös SEDUN oppilaitoksista, mutta merkittävästi Järviseutua vähemmän. Mikäli pahin toteutuu ja oppilaspaikat menetetään, menetetään samalla teollisuutemme kipeästi tarvitsemia koulutettuja ja ammattitaitoisia työntekijöitä.

Minä kannan huolta maakuntamme reuna-alueiden väestöstä ja sen työllisyys- ja koulutusmahdollisuuksista.

Minä kannan huolta maakuntakeskuksemme elinvoimaisista juurista.

Mistä Sinä kannat huolta?

Reijo Hongisto

kansanedustaja

Vimpeli