Etelä-Pohjanmaa ruokamaakunta

Etelä-Pohjanmaa on vahva maatalousmaakunta, sitä kuvastaa jo tämän komian blogin taustalla avautuva ohrapeltokin. Maakunnan alueella asuu noin 4 % Suomen väestöstä, mutta maakunta tuottaa 14 % suomalaisesta ruuasta.

Ruuan tuottamisen ammattilaisia Etelä-Pohjanmaalta löytyy runsaasti. Maanviljelijät, elintarvikealan työntekijät, mestari kokit ja tietysti meidän äidit ja isit.

Elintarviketeollisuuden puolella vaikuttaa vahvoja voimia kuten Atria, Ilmajoen Osuusmeijeri ja Valion Seinäjoen tehdas. Lisäksi Seinäjoella toimii elintarvikekehityksen asiantuntijayritys Foodwest Oy. Alueella on vahva elintarviketeollisuuden toimijoiden keskittymä.

Maatalous ja elintarviketeollisuus on huomioitu ansiokkaasti ELY-keskuksen maakuntastrategiassa ja Etelä-Pohjanmaan liiton valmisteilla olevassa vuoteen 2040 katsovassa maakuntastrategiassa. Maakuntastrategian valmistelumateriaaleissa todetaan: "Vuonna 2040 alue on maatalouden ja elintarviketuotannon teknisen ja ekologisen kehityksen edelläkävijä."

Mielenkiintoinen avaus on myös KUMURU-hanke. Sen tavoitteena on tuottaa "kulttuuri, musiikki ja ruoka" -teemasta uutta tutkimusta, uusia tapahtuma-aihioita ja innostaa uutta liiketoimintaa. Hankkeessa otetaan uusi näkökulma elämyksen tuottamiseen, jossa ruoka ja musiikki yhdistyvät. Mielestäni hankkeeseen liittyvät hienolla tavalla Etelä-Pohjanmaan vahvuudet.

Perinneruuan näyttämönä voisi toimia esimerkiksi Eteläpohjalaiset Spelit, Provinssirock puolestaan uuden urbaanin ruokakulttuurin lähettiläänä, Tangomarkkinat voisi hakea tukea viinin ja juuston yhteistyöstä. Miltä maistuisi tulisen tangon, argentiinalaisen viinin ja pohjalaisen juuston yhdistelmä?

Ruoka-asiat ovat esillä myös EU-ympyröissä. Yhteistyötä ruuantuotannon kannalta omaleimaisten eurooppalaisten alueiden välillä on laitettu vireille ja Etelä-Pohjanmaa on mukana. 

Viimeaikaiset Euroopan-laajuiset tapahtumat ovat yhä enemmän korostaneet puhtaan ja turvallisen ruuan merkitystä. Ihmiset tahtovat tietää mitä suuhunsa pistävät.

Tämä on huomattu myös Foodwestissä, joka toteutti viime vuonna hankkeen pohjalaisen elintarviketeollisuuden logistiikkaongelmien ratkaisemiseksi johtolauseenaan: "Pohjalaisen ruuan matka suomalaisten kuluttajien lautaselle helpommaksi."

Etelä-Pohjanmaalla on mahdollisuus profiloitua turvallisten ja puhtaiden elintarvikkeiden tuottajana kotimaassa ja kansainvälisesti. Tehdään eteläpohjalaisesta elintarviketuotannosta maailman läpinäkyvintä. Ihmiset tahtovat tietää ruokansa matkan pellosta lautaselle asti.

Tämän tiedon tarjoamalla vahvistamme entisestään turvallisten ja puhtaiden elintarvikkeiden brändiämme. Atria on tässä esimerkkinä tuotteidensa alkuperämerkintöjen myötä. Samaa toimintatapaa voitaisiin soveltaa myös ravintolaruokaan.

Vuonna 2025 Etelä-Pohjanmaa on tunnettu ruokakulttuuristaan.

Maakunnan ravintolayrittäjät pitävät huolta, että pizzan ja kebabin lisäksi, ruokalistoilta löytyvät eteläpohjalaiset klassikot. Maakuntakeskuksessa on suosittu eteläpohjalaiseen ruokaan keskittynyt ravintola. Ympäri maakuntaa löytyy lähiruokamarketteja, jotka ovat erikoistuneet eteläpohjalaisten tuotteiden tarjoamiseen kuluttajille.

Uutta eteläpohjalaista ruokakulttuuria on kehitetty ja ruokalajeille on keksitty kuvaavia ja hauskoja paikallisia nimiä. Elintarviketeollisuuden kentällä on myös uusia toimijoita ja ruuan jalostaminen tapahtuu kokonaan omassa maakunnassa.

Kauhajoen ruokamessut ovat paisuneet Euroopan-laajuiseksi tapahtumaksi, jossa ihmiset käyvät Ranskasta asti opettelemassa eteläpohjalaisen keittiön saloja. Etelä-Pohjanmaa houkuttelee matkailijoita nauttimaan puhdasta lähiruokaa. 

 

 

Anneli Jäätteenmäki
Euraparlamentaarikko,

Keskusta- ja liberaaliryhmän (ALDE) varapuheenjohtaja

Seinäjoki ja Vaasa tarvitsevat toisiaan

Vaasan ja Seinäjoen asetelma on viime vuosina koettu kilpailutilanteeksi. Jatkossa ei ehkä kuitenkaan menestytä tällä tavoin, sillä Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan tilannetta on tarkasteltava käynnistymässä olevan metropolivaltiopolitiikan näkökulmasta.

Suomeen tavoitellaan jatkossa noin viittä keskusaluetta, joiden kautta Suomi  pääosin kytkeytyisi globaalin virtoihin. Enemmän tulisi toki käydä keskustelua tämän näkemyksen tarkoituksenmukaisuudesta. Voisiko visiona olla myös hieman hajautuneempi yhteiskunta? Onko muunlaisista maantieteellisistä ympäristöistä tuotu metropoliajattelu ylipäätään sovelias Suomen olosuhteisiin?

Toisaalta on myös pohdittava, millä tavoin Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla voitaisiin varautua mahdolliseen metropolivaltiopolitiikan läpimurtoon. Millä tavoin voitaisiin yhdessä estää joutuminen valtavirran ulkopuolelle?

Kuntauudistus on vain yksi osa kokonaisuutta. Samaan aikaan suurentuvien kuntien kanssa on pohdittava, millä tavoin Vaasa ja Seinäjoki voisivat muodostaa yhtenäisemmän,  toisiaan vahvistavan keskittymän. Todennäköisesti Vaasa ja Seinäjoki eivät edes kuntaliitoksilla yllä erikseen valtakunnan sarjaan, mutta yhdessä ne voivat sen tehdä. Olisiko järkevä edetä kaksoiskeskusstrategialla?

Vaasan seutu ja Seinäjoen seutu täydentävät toisiaan. Seinäjoella on vahva elintarviketalouden keskittymä, jossa maaseutu ja kaupunki muodostavat toiminnallisesti luontevan yhteyden. Vaasan seudulla on energia-alan valovoimainen keskittymä, johon maaseutu liittyy luontevasti, sillä edellytykset vahvistaa uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa hajautetun energiantuotannon liiketoimintaa ovat mitä lupaavimmat. Kaksoiskeskus on tulevaisuuden katsannosta erikoistunut kahteen tähdelliseen: energiaan ja ruokaan.

Kaksoiskeskuksen erikoistumisaloista ponnistaa kiinnostavia yhteisen pohdinnan aiheita, jotka liittyvät esimerkiksi elinkeinopolitiikkaan, korkeakoulupolitiikkaan, liikennejärjestelyihin, maankäytön suunnitteluun sekä  palvelujen järjestämiseen. Seinäjokea ja Vaasaa yhdistävästä raideyhteydestä voitaisiin kehittää kaksoiskeskuksia yhdistävä toiminnallinen silta, jonka vaikutuspiiriin suunniteltaisiin kiinnostavien yhdyskuntien nauha. Niissä väljään asumiseen yhdistyisi nopea pääseminen Seinäjoen ja Vaasan keskustoihin. Tässä uuden vuosituhannen raittikylässä voisi asua kymmeniä tuhansia asukkaita.

Kaksoiskeskusstrategia toisi Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan kehittämiseen valtakunnallisissa mittelöissä tarvittavaa volyymia. Omaksuttu strategia ja keskusseutuja vahvistavat kuntaliitokset synnyttäisivät reilusti yli

200 000 asukkaan kokonaisuuden. Kaksoiskeskus olisi monipuolisten kaupunki- ja maaseutumaisten asuinalueiden yhteisö, jossa sovellettaisiin raideliikenteen tarjoamia uusia mahdollisuuksia joukkoliikenteessä, kehitettäisiin kansalaislähtöisiä lähidemokratian muotoja, tehtäisiin kiinnostavia korkeakoulupoliittisia avauksia sekä erikoistuttaisiin ruokaan ja energiaan. 

 

Hannu Katajamäki 

Dekaani, aluetieteen professori

Filosofinen tiedekunta

Vaasan yliopisto

Kekkonen ja Etelä-Pohojammaa

Koko lapsuuteni ja nuoruusvuoteni Suomen presidentti oli Urho Kaleva Kekkonen, tuttavallisemmin Urkki tai "uukookoo". Olin jo reilusti yli parikymppinen, kun piti alkaa opetella kutsumaan valtakuntamme päämiestä muuksi kuin Kekkoseksi.

Henkilökohtaisia muistikuvia tuosta pitkäaikaisimmasta presidentistämme minulla ei ole, mutta tiedän hänen tehneen maakuntamatkoja ahkerasti. Etelä-Pohjanmaalla hänet nähtiin niin maatalousnäyttelyissä kuin metsästämässäkin – sekä tietysti Lapualla Tiirun Köpiä tapaamassa.

Kekkosen sanottiin olleen maakuntien mies monella tapaa. Tuohon aikaan valtion toimintoja ja tehtaita alueellistettiin, yliopistoja perustettiin ja uutta rakennettiin pääkaupunkiseudun ulkopuolelle aivan eri tahtiin kuin nykyään. Ajat ovat muuttuneet.

Mitähän Kekkonen sanoisi nykyisestä Etelä-Pohjanmaasta?

Nimittäisiköhän hän Etelä-Pohjanmaata auringonlaskun maakunnaksi kuten Helsingin Sanomat 1990-luvun loppupuolella? Vai innostuisiko UKK siitä aktiivisuudesta, jolla alueellamme on luotu uutta huomista ja vahvistettu osaamista?

Etelä-Pohjanmaa on tänään paljon muutakin kuin itsepäisiä isäntiä ja harmaiden latojen täplittämää lakeutta tai pikkuruisia mattokutomoita ja hikisiä metallipajoja. Seinäjoki on koko kuluneen vuosituhannen ajan ollut yksi nopeimmin kasvaneista kaupunkiseuduista koko Suomessa.

Tämän päivän eteläpohjalaisuudessa ilmentyvät edelleen samat vahvuudet, joista alueemme on ollut tunnettu jo pitkään: yrittäjyys, kulttuuri, suoruus, rehtiys, toimeen tarttuminen ja omaleimaisuus. Elinkeinolliset peruspilarit rakentuvat elintarvikkeiden, metallin ja puun varaan, mutta yhä osaavampina ja kilpailukykyisempinä.

Vaikka pilke silmäkulmassa sanotaankin, ettei Etelä-Pohjanmaalta puutu mitään muuta kuin heikkoudet, rehellisyyden nimissä on todettava, että petrattavaakin on.

Eniten huolettaa tällä hetkellä epätasapainoinen väestökehitys. Seinäjoella ja ympäristössä väkiluku kasvaa jopa liiankin rivakasti, kun taas maakunnan reuna-alueilla kärsitään nuoren ja työikäisen väestön poismuutosta. Toki sama ilmiö toistuu joka puolelta maata.

Yrittäjyyteen pyrimme aktiivisesti hakemaan uusia eväitä. Pärjäämiseen tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän tutkimusta, kehitystä ja innovaatioita. Elämäntapayrittäjyydestä pitäisi päästä kasvuyrittäjyyteen. Ja vaikka taloustilanne tällä hetkellä onkin epävarma ja työttömyys lisääntynyt, lähivuosina törmäämme todennäköisesti pulaan ammattitaitoisesta työvoimasta.

Etelä-Pohjanmaalla kehitetään koulutusta jatkuvasti. Ammattikorkeakoulu ja yliopistokeskus ovat alueellemme hyvin tärkeitä "tulppaamaan" nuorten aivovuotoa. Epanet-professoriverkosto antaa uutta potkua yrityksiin. Toisen asteen koulutus vaatii myös toimenpiteitä, jotta voimme turvata laadukkaan lähiopetuksen kaikille peruskoulunsa päättäville nuorille.

Kaiken tämän lisäksi Etelä-Pohjanmaa aukoo yhä määrätietoisemmin ovia muuhun maailmaan. Meillä on "kunnia" olla maailman suomenkielisin maakunta, ja lähes millä mittarilla tahansa alueemme on kansainvälistymisessä jumbosijoilla. Viime vuosina tilanne on selkeästi muuttunut, ja maapallon kutistuminen nähdään yhä useammin mahdollisuutena kuin uhkana.

Taloustaantumasta huolimatta Etelä-Pohjanmaalla pyyhkii kaikkiaan kohtuullisen hyvin. Suhdanteiden osalta luotamme vanhaan sanontaan, että "pysyväästä talavia ei oo viälä koskaan tullu". Eli nokka on jo kohdistettu seuraavaan nousukauteen.

Pitkän aikavälin maakuntasuunnitelmamme mukaan Etelä-Pohjanmaa on vuonna 2030 hyvinvointia edistävä, kansallisesti ja kansainvälisesti vetovoimainen yrittäjyys- ja kulttuurimaakunta. Luotamme siihen, että tämänkin vuoden päättyessä Etelä-Pohjanmaa on taas ainakin pikkuisen parempi paikka asua, elää ja yrittää.

Lankeamatta itsekehuun, uskaltaisikohan arvella Kekkosenkin nyky-Etelä-Pohjanmaata tarkastellessaan siteeraavan tuttua sananpartta: "Tavallista yritetähän, mutta priimaa pukkaa!"

Tulukaa itte se totiamahan, kun Ilimajoella piretähän Komiat Pirot 7.6.2013! Nähärähän siälä!

 

 

 

 

 

 

 

  

 

Asko Peltola

Maakuntajohtaja

Etelä-Pohjanmaan liitto