Henkilökohtaisia muistikuvia tuosta pitkäaikaisimmasta presidentistämme minulla ei ole, mutta tiedän hänen tehneen maakuntamatkoja ahkerasti. Etelä-Pohjanmaalla hänet nähtiin niin maatalousnäyttelyissä kuin metsästämässäkin – sekä tietysti Lapualla Tiirun Köpiä tapaamassa.
Kekkosen sanottiin olleen maakuntien mies monella tapaa. Tuohon aikaan valtion toimintoja ja tehtaita alueellistettiin, yliopistoja perustettiin ja uutta rakennettiin pääkaupunkiseudun ulkopuolelle aivan eri tahtiin kuin nykyään. Ajat ovat muuttuneet.
Mitähän Kekkonen sanoisi nykyisestä Etelä-Pohjanmaasta?
Nimittäisiköhän hän Etelä-Pohjanmaata auringonlaskun maakunnaksi kuten Helsingin Sanomat 1990-luvun loppupuolella? Vai innostuisiko UKK siitä aktiivisuudesta, jolla alueellamme on luotu uutta huomista ja vahvistettu osaamista?
Etelä-Pohjanmaa on tänään paljon muutakin kuin itsepäisiä isäntiä ja harmaiden latojen täplittämää lakeutta tai pikkuruisia mattokutomoita ja hikisiä metallipajoja. Seinäjoki on koko kuluneen vuosituhannen ajan ollut yksi nopeimmin kasvaneista kaupunkiseuduista koko Suomessa.
Tämän päivän eteläpohjalaisuudessa ilmentyvät edelleen samat vahvuudet, joista alueemme on ollut tunnettu jo pitkään: yrittäjyys, kulttuuri, suoruus, rehtiys, toimeen tarttuminen ja omaleimaisuus. Elinkeinolliset peruspilarit rakentuvat elintarvikkeiden, metallin ja puun varaan, mutta yhä osaavampina ja kilpailukykyisempinä.
Vaikka pilke silmäkulmassa sanotaankin, ettei Etelä-Pohjanmaalta puutu mitään muuta kuin heikkoudet, rehellisyyden nimissä on todettava, että petrattavaakin on.
Eniten huolettaa tällä hetkellä epätasapainoinen väestökehitys. Seinäjoella ja ympäristössä väkiluku kasvaa jopa liiankin rivakasti, kun taas maakunnan reuna-alueilla kärsitään nuoren ja työikäisen väestön poismuutosta. Toki sama ilmiö toistuu joka puolelta maata.
Yrittäjyyteen pyrimme aktiivisesti hakemaan uusia eväitä. Pärjäämiseen tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän tutkimusta, kehitystä ja innovaatioita. Elämäntapayrittäjyydestä pitäisi päästä kasvuyrittäjyyteen. Ja vaikka taloustilanne tällä hetkellä onkin epävarma ja työttömyys lisääntynyt, lähivuosina törmäämme todennäköisesti pulaan ammattitaitoisesta työvoimasta.
Etelä-Pohjanmaalla kehitetään koulutusta jatkuvasti. Ammattikorkeakoulu ja yliopistokeskus ovat alueellemme hyvin tärkeitä "tulppaamaan" nuorten aivovuotoa. Epanet-professoriverkosto antaa uutta potkua yrityksiin. Toisen asteen koulutus vaatii myös toimenpiteitä, jotta voimme turvata laadukkaan lähiopetuksen kaikille peruskoulunsa päättäville nuorille.
Kaiken tämän lisäksi Etelä-Pohjanmaa aukoo yhä määrätietoisemmin ovia muuhun maailmaan. Meillä on "kunnia" olla maailman suomenkielisin maakunta, ja lähes millä mittarilla tahansa alueemme on kansainvälistymisessä jumbosijoilla. Viime vuosina tilanne on selkeästi muuttunut, ja maapallon kutistuminen nähdään yhä useammin mahdollisuutena kuin uhkana.
Taloustaantumasta huolimatta Etelä-Pohjanmaalla pyyhkii kaikkiaan kohtuullisen hyvin. Suhdanteiden osalta luotamme vanhaan sanontaan, että "pysyväästä talavia ei oo viälä koskaan tullu". Eli nokka on jo kohdistettu seuraavaan nousukauteen.
Pitkän aikavälin maakuntasuunnitelmamme mukaan Etelä-Pohjanmaa on vuonna 2030 hyvinvointia edistävä, kansallisesti ja kansainvälisesti vetovoimainen yrittäjyys- ja kulttuurimaakunta. Luotamme siihen, että tämänkin vuoden päättyessä Etelä-Pohjanmaa on taas ainakin pikkuisen parempi paikka asua, elää ja yrittää.
Lankeamatta itsekehuun, uskaltaisikohan arvella Kekkosenkin nyky-Etelä-Pohjanmaata tarkastellessaan siteeraavan tuttua sananpartta: "Tavallista yritetähän, mutta priimaa pukkaa!"
Tulukaa itte se totiamahan, kun Ilimajoella piretähän Komiat Pirot 7.6.2013! Nähärähän siälä!
Asko Peltola
Maakuntajohtaja
Etelä-Pohjanmaan liitto
Kekkosen eräästä surullisesta käynnistä muisto. Lapualla sattui 13.4.1976 Lapuan pamaus, valitettava onnettomuus, jonka uhrit siunattiin pari viikkoa myöhemmin. Seisoin Lapuallla srk-kodin vieressä ja oli odottava viileys, kun 40 arkkua oli Tuomiokirkon edustalla. Yhtäkkiä saapui musta auto lipuin varustettuna vasemmalta Syväojan kaupan suunnasta kirkon viereen ja pysähtyi. Auton takaovi avautui silmänräpäyksessä ja ovesta astui ulos pitkä, tummiin pukeutunut silmälasipäinen pitkä mies. Tunnistin Kekkoseksi, jolle auton ovia ei ehtinyt edes adjutantti avaamaan. Suoraan UKK meni juoksujalkaa tien yli kirkkotarhan portille, jossa havaitsin Kustaa Tiitun seisovan. Niin UKK ja Tiitu vaihdettuaan muutaman sanan kävelivät reippain askelin arkkurivien vierelle. Siunaustilaisuus pääsi alkamaan. Urkki kävi viimeksi Etelä-Pohjanmaalla presientinvaalien kierroksella 1978, jolloin sain olla Kekkosen valitsijamiesehdokkaana. Vaalitilaisuus oli Seinäjoen kaupungintalon valtuustosalissa.
VastaaPoistaToive Tynjälä, sosiaalineuvos
Ilmajoki
Itte kuuskytäluvun puoles välis syntynehenä viäläki tuntuu vaan siltä jotta Kekkonen oli oikia presidentti. Jämpti ja aikahansaava miäs. Suora ja mun miälestä rehti niinku pohojalaanen ihiminen. Sellaasia "lamantappajia" mun miälestä tänne lakeuksille tarvittaas , jotta saataas Ilimajoki ( ja miksei nua räpistelevät naapurikunnakki) uutehen nousuhun. Meillä ku olis puheen aiheenaki ollu lentokenttä ja kaikki maharollisuuret mitä vaan Komia kunta voi tarvita. "Kintahat" oikioohin käsihin ja pannahan kunta kukoostamahan nii jotta siitä viälä saranki vuaren päästä puhutahan. Meillon jo hyvät päättäjät kunnan kahavoos kiinni muutoonki, jotta enää vaan kaivatahan kuntalaasten vahavaa tukia kaikes etehen päi menos. Ittenääsenä omien maharollisuuksien haltijoona eikä kenenkää syytinkilääsenä.
VastaaPoista