Suomi on Euroopan
maaseutumaisin maa ja Etelä-Pohjanmaa todellista ja nykyaikaista maaseutua. Maatalous
on edelleen maaseudun selkäranka, jota tukevat monet muut yrittäjyyden alat. Keskinäinen
kaupunkien ja maaseudun riippuvuus nähdään jo välttämättömyytenä.
Etelä-Pohjanmaalle on keskittynyt
erityisesti kotieläintaloutta. Ruoka, sen turvallisuus ja laatu puhuttavat myös
tulevaisuudessa. Onhan ruuantuotannon järjestäminen yhä kasvavalle maapallon
väestölle yksi suurimpia tulevaisuutemme haasteita.
Kotieläintalous kohtaa
kaikki ne maatalouden haasteet ja odotukset, mitä tulevaisuuden
maataloustuotantoon kohdistuu. Kestävään maatalouteen ja ruuantuotantoon ei liity
pelkästään ruoka, vaan myös sen tuotantomenetelmät ja tuotannon
ympäristövaikutukset. Nämä kysymykset on ratkaistava samanaikaisesti
ruuantuotannon lisäämisen kanssa.
Fosfori ehtyy maapallolta
ja lannoitteiden hinnat nousevat vuosi vuodelta. Kasvit tarvitsevat ravinteita, mutta niitä ei
pitäisi mennä muualle kuin kasvien käyttöön. Maatalouden ympäristökysymysten
kaksi isointa asiaa ovatkin ravinteiden kierrätyksen järjestäminen ja eläinten
lantaongelman ratkaiseminen. Samaan ryhmään voidaan vielä lukea jätevesipuhdistamoiden
lietteen käsittely. Siitäkin viime kesän tulvat antoivat opetuksen.
Nämä ongelmat odottavat
vielä ratkaisua. Sellaisen teknologian kehittäminen, jolla voidaan ehkäistä tai
minimoida sekä myös korjata ympäristölle aiheutetut vahingot, on yksi suomalaisen
teollisuus- ja teknologiapolitiikan suurimpia kehittämisalueita. Puhumme
laajasti clean techin mahdollisuuksista. Maatalouden ympäristöongelmien
ratkaisu on osa maaseudun clean techiä.
Mainittujen maatalouden
ympäristöongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan maatalouden, tutkimuksen sekä
teollisuuden yhteistyötä. Maakunnan
toimijat voisivat rakentaa Etelä-Pohjanmaasta mallimaakunnan, jossa em.
asioihin löydetään käytännön toimivat ratkaisut. Niille on täällä tarvetta ja
niille ratkaisuille olisi maailmanlaajuista kysyntää. Samalla se vahvistaisi mielikuvaa
eteläpohjalaisten elintarvikkeiden entistä kestävimmistä tuotantotavoista.
Suomihan on sitoutunut maatalouden ravinnekierrätyksen mallimaaksi, mutta
kuinka me sen teemme, ei ole vielä selvää.
Bioenergian käytön lisääminen
ja maatalouden lantaongelman ratkaisu kuuluvat yhteen. Suomessa on ollut
hapuilevaa yritystä ratkaista ongelma esim. biokaasuvoimaloilla, mutta
laaja-alaisemmin käyttöön otettavaa toimintamallia ei ole vielä olemassa.
Juuri nämä käytännönläheiset
uudet toimintatavat ja keksinnöt sopisivat erittäin hyvin eteläpohjalaiseen
toimintakulttuuriin. Kaikkea tutkimustietoa ei välttämättä löydy omasta maakunnasta
eikä edes Suomesta, mutta maailmalta tietoa löytyy. Kuka ottaisi vetovastuun?
Antti Sahi
MTK:n toiminnanjohtaja
(kuva: Jaana Kankaanpää)
MTK:n toiminnanjohtaja
(kuva: Jaana Kankaanpää)
Toim.joht,. Antti Sahi esittää maakunnalle aihetta, joka kuitenkin on jo pitkälle olemassa olevaa toimintaa. Silti on hyvä, että se saa kannatusta myös MTK:n suunnalta. Maatalouden imagoa parantaa huomattavasti se, että MTK on aktiivinen tässä. Lisäksi se on edellytys hyvälle tulokselle.
VastaaPoistaMielestäni juuri maatalouden ja maaseudun ympäristöteknologiassa on potentiaalia, joka on nyt sisäänkirjoitettuna INKA-hakemuksessamme (Green Creative Garden), kohdassa 5.2 ja 6.2. INKA-hakemuksen takana on vuosien tutkimus- ja kehitystyö, jota on tehty yritysten ja tutkimuksen yhteistyönä. Itse väittelin täsmäviljelystä vuonna 1995 ja siihen liittyvä tutkimustyö alkoi 1989. MTT:ssä on tehty pitkäjänteistä "Clean Techiin" liittyvää tutkimusta ja tuotekehitystä mm. Pellon Groupin kanssa. Alueen muutkin yritykset ovat olleet aktiivisia uuden puhtaan teknologian kehittämisessä.
Maatalous tarvitsee jatkossa tehokasta ja käyttökelpoista ympäristöteknologiaa mm. EU:n EIP-direktiivin takia. EP on tässä potentiaalisin kehittämisalusta (Living Lab) Suomessa. Olemassa olevat käyttäjäverkostot (mm. Agro Living Labin 200 maatilaa, yritysten omat testaajat) ovat erinomainen pohja käytäntö- ja käyttäjälähtöiselle kehittämiselle.
Pohjaa on siis todella paljon. Nyt tutkimus ja yritysten tuotekehitys olisikin organisoitava tehokkaasti tähän yhteyteen. Etelä-Pohjanmaasta pitkään visioitu ruokaan liittyvä tuotekehitysmaakunta (Ruokaprovinssi, Green Creative Garden ym.) pitää laittaa nyt käytäntöön. Siinä kaikki kannataus ja mukaantulo käytännön toimintaan on tervetullutta. Uskottavuuden vuoksi kansainvälinen verkottuminen on tässä avainasemassa, kuten edellisessä kaupunginjohtaja Rasinmäen blogiin kirjoittamassani kommentissa esitin.
Hannu Haapala